maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vanha taikinatiinu!

Kesähuoneeseen oli luonnollisestikin löydettävä tuolien keskelle pöytä. Siinä sitä sitten pyörittelin päätäni ja mietin, että mistä keksisi vanhan pöydän tehdä vanhaan aittahuoneeseen. Aikani katselin varaston kätköjä ja siitä se idea sitten taas lähti!

Pastellimaaleja oli vielä jäljellä tuolien maalaamisesta, joten pitihän niillä vielä jotain muutakin päästä sottaamaan.

Ikivanha taikinatiinu siitä tulisi sopiva pöytä ja varmasti on vanha. 
Näihin taikinatiinuihin enenvanhaan emännät tekivät taikinoita ja niihin jäi yleensä taikinajuuri valmiiksi seuraavaa leivän leivonta kertaa odottamaan. 

Anoppinikin on tehnyt ruistleipä taikinat näihin vanhoihin taikinatiinuihin, mutta minä en ole vielä kokeillut. Vielä olisi yksi jonka voisi pestä ja testata osaisiko sitä tehdä perinteisen taikinan. Voi olla, että ei mun käsissä tälläiseen astiaan onnistuisi. 

Pesun se tiinu vaati, sen verran oli pölyttynyt ja likastunut aitan nurkissa ajansaatossa. Jokatoinen lauta erivärillä, jotta noudattaisi samaa kaavaa kuin tuolitkin.

Tiinusta korvat (eli kantokahvat leikattiin pois) ja käännettiin tiinu ympäri ja sehän oli valmis pöytä. Pintaan vielä hyvä maalipinta ja se oli valmis. 
Tukipuuosat eli renkaat tiinun ympärillä jätettiin alkuperäiseen väriinsä. 


Pinnatuolit!

Tänäkesänä minulla on ollut joku pastelli villitys. En tiiä mistä on moinen iskenytkään, mutta pastellia on vaan pakko saada jonnekin. 
Keväällä alkuistutin kauhian määrän kaikkia kukkasia muoviastioihin ja totesin miehellenikin, että nyt haluan väriä pihaan paljon, paljon väriä. 

Siitä se idea sitten lähti!
Kesähuoneeni aloitin suunnittelemalla pastellin värisisitä vanhoista  60-luvun pinnatuoleista. 
Meillä niitä oli varastossa 4 kpl yksi tosin oli rikki. sen saisi ehkä korjattua, mutta ei olla sitä vielä keritty tekemään. 

Sitten lomps maalikauppaan ja nyt mentiin tikkurilan helmi kalustemaaleilla.
Kankaanpään rautiasta ne parhaat maalit tulevat. Siellä on myynnissä tikkurilan omat maalit ja kyllä myynti, opastus, ja neuvonta on niin hyvää maalien kanssa, että ei tarvitse purnata kitistä, että tulisi huonoa maalia tai väärää väriä. Tekemistä oli kyllä näiden kanssa värejä valitessa, että ovat sitten just sitä itteään ja tietenkin pastellia. 

Vuosien saatossa oli pinnatuolit menneet hieman huonoon kuntoon ja yksi taisi olla minnulla kanatarhassa istuma tuolinakin. Siitä tuolista vasta pesemistä olikin, mutta hyvin niistä lika lähti ja puhtaaksi tuli.

Nämä oli vähän tunnepuolenkin vuoksi pakko pistää kuntoon. Anoppi on aikanaan ostanut nämä tuolit ensimmäisillä palkkarahoillaan niin ei niitä sitten ihan viitsinyt poiskaan heittää. Nämä pinnatuolitkin, kun taas ovat tulleet muotiin.


Oli heti sellainen kiusaava ajatus, että jokainen tuoli pitää maalata eri värillä ja nyt en halunnut sitä kalkkimaalia, kun se on himpun verran kalliimpaa kuin perus tikkurilan kalustemaali. 
Näistä tuoleista tuli omasta mielestäni onnistunut kunnostus.
Ovat omaan silmääni niin herkullisen väriset ja suorastaan oikein karkit!


Väriä kesään ja pastelli on se joka puhuttelee.
Pastelli on myös muotia, joten suosittelen testaamaan ja leikkimään väreillä. 

Huon Helmi kalustemaali on yllättävän riittoissaa ja peittää hyvin maalattavan pinnan. 



Emännänkaappi!



Emännäkaapin on varmasti jokainen joskus nähnyt lapsena omassa mummolassaan. Siellä tuvan tai keittiön seinän nurkassa seisomassa. 
 Minunkin mummolassani on ollut aikanaan saman tyyppinen kaappi tuvan seinustaa koristamassa ja muistaakseni se on vieläkin sillä samalla paikallaan. 

Nyt innostuin viimein puunaamaan ja kunnostamaan anopin lapsuusvuosien kaapin.

Alunperin tämä kaappi on maalattu ilmeisesti vihreäksi. 
Vihreäksi maalamisen jälkeen mieheni täti on maalannut sen keltaisen-oranssiseksi. 

No minähän halusin sen valkoiseksi.
Näitä kaappeja on ollut aikanaan monenmallisia ja monen eri sävyisiä.
Perusmalli on varmaankin tämä mikä meillä nyt on kesähuoneessamme. 
4 kaapin, 7 laatikon ja 2 leikkuulaudan yhdistelmä. 

Oli niin vaikeaa jättää tämä kaappi varastojen kätköön seistä nyhjöttämään nonnekin nurkkaan. Nämä ovat niin äärettömän suosittuja, tulleet uudelleen muotiin ja näihin mahtuu vielä mukavasti astioitakin. 


Ensin aloitin poistamaan keltaista väriä pinnasta ja siihen käytin BioComb maalinpoisto ainetta. Sudilla levittelin jokapuolelle taisesti ja annnoin vaikuttaa jonkin aikaa. Jestas mutta kyllä lähetti maalia ja kunnolla pois. Siis todella hyvä aine ja suosittelen. 

Maalinpoiston jälkeen pesin kunnon suihkulla kaikki ylimääräiset aineet ja liat pois. Kaapin kuvuttua rapsuttelin vielä joitakin ylimääräisiä maalijämiä pois ja annoin vähän pintaan hiomakonetta, että saisin tasaisemman pinnan maalaamiseen.

Ainakin kolme kerrosta kalustemaalia meni tuohon kaappiin ja jäi vielä vähän maalia jäljellekin. 
Kalustemaali on ulko- ja sisäpinnoille, joten pitäisi kestää hyvin tuon kaapin talven kylmyyttäkin tuolla kesähuoneessa.


Lopuksi päätin vielä maalata laatikot erivärillä, koska tämä kaappi on paljon paremman näköinen kaksivärisenä kuin yksivärisenä. 

Sellainen emännänkaappi siitä sitten tuli ja vanha kaappi pääsi jälleen käyttöön.
Tosin yksi laatikko puuttu, kun on ajansaatossa päässyt hajoamaan, joten sitä pitää vielä vähän korjailla jotta saa senkin paikalleen. 


TallennaTallenna

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pihakoristeet!

Ystäväni antoi minulle pääpatsaan patsaan, joka sopii hyvin puutarhaan.
Viime kesän tuo patsas tönötti kukkapenkin edustalla ja loppusyksystä laitoin sen talvivarastoon. 

Otin tuon patsaan taas talvivarastosta pois ja kattelin, että sille vois tehdä jotakin. 
Mietin, että josko maalaisin sen?
Nyt on ollut koko kevään sellainen fiilis, että haluan väripläjäyksiä meidän pihaan ja kaikkea kivaa mitä vähänkään keksin. 
Tuon pääpatsaan rinnalle otin meidän varaston kätköistä vanhan lyhdyn ja ajattelin, että no tehdään sitten sillekin jotain. 

Jotenkin tuo lyhty ja pää ei oikein soinnu omassa alkuperäisessä värissään meidän kukkapenkkien eteen. 


Väriä pintaan niin sillä siitä selviää.
Lyhty - Antigue violet
Pääpatsas - mistel
Maali - Chalky chihc kalkkimaali


Pitänee ehkäpä tuo lyhty pestä jossakin vaiheessa. Kynttilästä lentänyt steariinia, mutta se antaa vähän puhtia kuvaan. 
Ainakin on lyhtyä käytetty aikoinaan. Mä ihan muistin, että tuo meidän lyhty hajosi, mutta kyllä siinä vaan näytti kaikki lasit olevan ehjänä. 



Yritin hieman leikkiä taiteilijaa "meikkitaiteilijaa" ei ihan mennyt kuin strömsössä.
Piti niin hienosti tummanharmaalla maalilla harmaantaa patsaan silmiä ja elävöittää, mutta maali meni vähän leveämmän puoleisesti ja nyt toi koko naama näyttää kuin sillä olisi mustat silmät. 


Lopputulokseen olen kovinkin tyytyväinen ja nyt on ainakin ensimmäiset väriläiskät näkyvissä meidän puutarhassa. 


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Purkki ja vetoketju!

Vetoketju ja peltipurkki kuullostaa varmasti hauskalta yhdistelmältä?

Tämän tuunauksen ja pakertamisen jälkeen voin todeta, että kyllä kannatti taas nähdä vaivaa, mutta muutama rr...päää pääsi kyllä suusta tätä tehdessä.

Ei ihan ollut niin helppoa kuin olin ajatellut.

Sain joskus viime vuonna keväällä ison palan ylimääräiseksi jäänyttä tapettia rautakaupasta ja nyt viimein ja vihdoin päätin sitten hyödyntää tämän palasen. 
Tapettia jäi vielä jäljelle, että josko vaikka tekisin vielä innoissani toisenkin. 

Tämä on myös hyvä lahja idea näin keväällä, kun alkaa olemaan valmistumisten ym.. muiden juhlien aikaa.

TEE NÄIN!
1. Valitse mieleinen peltipurkki
2. Pohja maalaa kertaallee samaan sävyyn kuin valitsemasi pintamateriaali. (voi olla myös maalaamaton). Itse pidän maalatun pinnan käsittelyä helpompana. Maalasin purkin kalkkimaalilla.
3. Anna kuivua.

Purkin kuivuessa leikkaa valmiiksi ja suunnittele tarvitsemasi päällystys materiaalit. Käytin pöllöaiheista tapettia. 
Nyt siis onkin oikein retro malli tulossa.


4. Kiinnitin vetoketjun tapetin reunaan nuppineuloilla kiinni.


5. Pistele sopivalla langalla ja värillä vetoketju kiinni tapattiin.
Voi kokeilla myös ompelukoneella kiinnittämistä.
Minun ompelu jälki ei ihan ole priimaa, mutta hyvin sain kiinni pysymään vetskarin tapetissa.


6. Kiinnitä pistelemäsi puoli liimalla kiinni purkin kylkeen.
Pyöräytä tapetti purkin ympärilla ja laita paikoin liimalla kiinni.

7. Mikäli tahdot, että vetskari jää auki niin leikkaa tapetti myös vetskarin suuntaisesti hieman vinoon. Katso kuitenkin, että tapettia et leikkaa likka vaan juuri sen verran, että se peittää vetoketjun reunan.
Liimaa lopuksi vetskari kiinni purkkiin ja tapetin reuna vetskarin päälle. 

Ompelin siis vain toisenpuolen kiinni neulalla ja langalla. Vähän hullunkurinen juttu, mutta toimii ihan hyvin.
Nimittäin toista puolta on tosi hakala ommella kiinni, kun pitää vielä saada liimattua vetskari kiinni peltipurkin kylkeen.


8. Mikäli haluat koristella kukkasin, helminauhoin, ja pitsin kera purkin niin lopuksi liimaa kaikki koristeet omaan tyyliisii sopivaksi.

Laitoin kultaista helminauhaa alareunaan, ylä-reunaan pitsinauhaa ja vetoketjun sisään liimailin kukkasia. 
Juuttinauhaa laitoin solmuksi lopuksi koristeeksi. 


Siinähän se sitten valmiina koko paketti ja aivan kuin vetskarin sisästä rönsyilisi kukkasia tulvimalla. 


Mitäs tykkäsit tästä tuunauksesta?

Kiva, että kävit nähdään taas!


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Vintage Paint!

Ostin Porin picn paysta jdl:n vintage maalia.
 Mikäli joku nyt ei tiedä mikä tämä jdl on niin jdl tulee lyhenteestä Jeanne d´Arc Living. 
Jdl on siis vintage kalkkimaalia. Jdl:n maali sarjasta löytyy moneen makuun värejä, vahoja ja lakkoja. Lisäksi Jdl:ltä löytyy maalaisromanttisia sisustustuotteita. 
Jdl:n maalit ovat maineeltaan laadukkaita.

Olen niin pitkään himoinnut ostaa sitä ensimmäistä jdl vintege maalipurkkia nurkkiini odottamaan täydellistä testausta. No nyt mä ne sitten ostin ja ostin heti pari purnukkaa, ettei vaan loppus maali kesken hommien. Se jos jokin vasta kamala tilanne olisikin.

Facebookista löytyy kalkkimaalarit ja jdl ryhmiä, joten sieltä jos mistä löytyy hyviä ideoita, malleja ja vinkkejä vintege maalaamiseen.

Parivuoden ajan ostin joka kuukausi ihan säännööllisen uskollisesti kuukauden jdl lehden kaupoan lehtihyllyltä. Mutta sitten tuli stoppi ja lopetin keräilyn, kun niitä lehtiä alkoi kasaantumaan nurkkiin ihan liiaksi. 
Hyvällä lehdellä on myös hyvä hinta yli 9,00 €. 
Mutta sinä joka et ole tutustunut Jeanne d´Arc living lehteen niin mene nyt ihmeessä ja tutustu viimeistään tässä vaiheessa!

Silloin, kun jdl:n maalit ja muut tuotteet tavoitti meikäläisen tietoisuuden niin näitä maali juttuja tuli joka tuutista ulos oikein tulvimalla. Niin tulvimalla, että kiinnostus vain kasvoi kasvamistaan. Yritin kovasti etsiä netistä sitä täydellistä paikkaa mistä saisi näitä niin kovin kehuttuja ja huhuttuja maaleja. Meinasi ihan hiki tulla otsaan, kun katselin purkkien kokoja, hintoja ja väriskaaloja. Mutta ei en ostanut, kun en tiennyt oikein mitä ostaa ja missä koossa.

Minäpä vain en mennyt ostamaan sitä maalia, enkä tilannut sitä netistäkään. Olinko vähän hullu? muut meni ja tilas minkä kerkisivät. Minä selaisin vain jdl:n sivustoja, katselin lehtiä ja ruokin himoani silmilläni. Päätin jo heti alussa, että sitten kun löydän sen täydellisen kohteen mihin upottaa tätä maalia litra tolkulla menen ja tuhlaan rahani.

No Porista en löytänyt mistään, mutta sitten eräänä kauniina päivänä kuinkas ollakaan picn pay oli ottanut myyntiin nämä tuotteet ja wolaa se oli siinä. 
Ensimmäisen kerran näin nämä purkit todellisessa koossaan hyllyillä.
Vielä tässäkään vaiheessa en ostanut, katselin vain hintoja ja mietin, että aika kallista tavaraa kyllä on. Mutta jos ostan niin tuleeko hinta-laatu suhde kohdalleen. 
Olin nimittäin rust oleumin kalkkimaalilla juuri maalannut pöydän ja todennut maalin hyväksi ja toimivaksi. Joten nyt vähän jännitin, että  jos ostan tätä vintagea vihdoinkin kokeiluun niin onko se niin hyvää, kun kaikki kehuvat.

Jdl vintage maaliin kuuluu kahtakin koulukuntaa, toiset tykkää toiset eivät. Eli vähän olin itsekin skeptinen koko hommaan!

Mutta ...

Meidän asumattomalla tilalla on ollut jo pitkään tämä kaappi eteisen nurkassa ja mehän miehen kanssa raahattiin se meille. Tarvitsin nimittäin askartelutavaroilleni kunnon tilavan kaapin.

Hommaa oli tiedossa tämän kaapin kanssa.

Ensin kunnon hinkkaus, hankaus pesu pintaan. Lisäksi vielä kunnon etikkapesu pintaan. Nimittän kaapin tuoksu ei ollut mikään kovin ihana. 
Facen kalkkimaali ryhmässä eräs jäsen kirjoitti, että koko kaappi päreiksi ja polttoon, hän ei kyllä tuota kammotusta ottaisi itselleen.
Noh.. toiset taas kirjoitti, että hyvä siitä tulee ja muutakuin antaa palaa vain. Moni myös kirjoitti, että on samantyyppisiä pessyt ja maalannut ja ihan hyvä on tullut lopputuloksesta.


Myöntämättä tässä vaiheessa kaappi kyllä näyttääkin aika kamalalta omaan silmäänkin.


Kunnon tuuletusta annoin kaapille ja pesun kuivuttua annoin myös hiomakonettakin.
Kaikki pinttyneet ja pahat hajut eivät lähteneet, mutta se tekikin kaapista mielenkiintoisemman projektin. Totesin, että on sieltä samasta tilasta tuotu muitakin huonekaluja, ovat haisseet, on pesty ja haju on pikkuhijlalleen lähtenyt pois ihan itsekseen.




Kyllä tähän niin laitetaan maali pintaan totesin pesun jälkeen. Siis en tykännyt yhtään alkuperäisestä väristä, enkä tykkää edelleenkään katsoessani näitä kuvia.


Ensimmäinen kerros jdllää pintaan!
Ensimmäinen kerros ei vielä peitä, eikä sen kuulu peittääkkään.
Monet käyttävät pientä telaa kalkkimaalilla maalaamiseen, tulee siistimpi jälki kuulemma. No minä perinteisenä maalari maalasi taloa suti menetelmälllä.

Soft Cream sävyn valitsin tähän väriksi.

No sitten kävi niin.. plaahhh... hikeä, verta ja kyyneliä.
Eli.. olin niin innostunut tästä kulutuspinta hommasta, että lähti vähän lapasesta koko homma.
Pistin kuvan kalkkimaalarit ryhmään ja jengillä oli hauskaa meikäläisen kustannuksella. Kerroin, että nyt se kaappi on oikein kunnolla saanut kulutuspintaa ja on meinaan komea!
Johan alkoi tulla naurun päräyksiä ja itse totesin, että mulla on nyt kyllä ihan sen näköinen kaappi kuin sitä olisi mustapohjaisilla kengillä potkittu oikein kunnolla.
dalmatialais kaappi paremminkin!
Noh... joku viisaampi antoi vähän ohjetta ja sanoi, että maalia lisää pintaan ja hiontaa vain kulmiin jne... 


Ei siinä auttanut kuin ottaa jälleen maalipurkki toiseen kouraan, toiseen suti ja suti oikein sutimisen innosta!
Sitten vähän kulutus pintaa tekemään ja kattokaas johan alkoi porukka painelemaan tykkää nappia meinaan reilusti ja moneen kertaan siinä ryhmässä.



Sitä tykkää nappia määkin painaisin jos ei olisi oma tekemäni.
No nyt se on sitten vimein ja vihdoin sisällä kämpässä. Mä sain tavaroilleni kaapin. Vieläkin se haisoo ja pesin sitä vähän lisää etikkapesulla, mies teki pari hyllyä ja tekee lisää, mutta materiaali loppu kesken.
Jos tästä ei ikinä haihdu se onneton haju niin... sitten tämän kohtalo on päätetty  ja se revitään palasiksi, hävitetään tai poltetaan.


Jdl:n maaleja ja tuotteita löydät niitä myyvistä sisustuskaupoista jne.
Netistä löytyy ihan hakemalla googlesta, vaikka jdl lyhenteellä.



Postausta ei ole tehty yhteistyössä jdl:n kanssa.


Jdl vintage paint!

+ hyvä peittävyys
+ hyvä pigmentti
+hyvä levittyvyys
+nopea kuivuminen ja hyvä pinta
+ maalia voi ohentaa tarvittaessa
+riittoisa

- hinta voisi olla alhempi, koska joissakin maalattavissa pinnoissa tämä purkki ei yksinään riitä. Kahdelle purkille tulee hintaa n. 60.00 € 

Omaan kaappi projektiin riitti kaksi purkkia ja jäi vielä jäljellekin.

Pintaan laitoin rust oleumin lakan.

Suositus on, että käytettäisiin saman sarjan maalia ja lakkaa tai maalia ja vahaa. Mutta monet käyttävät eri sarjan maalia kuin lakaa.

Tälläinen projekti tällä erää!








maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vaihtelu virkistää!

Pitkästä aikaa tuli testattua decoupe tekniikkaa.
Näin jälleen jossakin facen ihmeellisessä maailmassa hienon teoksen ja siitä se idea sitten lähti.

Meikäläisellä on notkunut metalli ämpäri jo muutamia vuosia hyllyn päällä. Siinä ämpärissä olen säilyttänyt tuikku kynttilöitä.
Nyt tämä ämpäri tuikkusankona sai päättyä ja oli aika antaa sille uusi ilme.

Näitä ämpäreitä on muuten myynnissä aina joulun alla ainakin HalbaHallissa. Ämpäri on puolillaan tuikkukynttilöitä. Ämpäri on kiedottu sievästi sellofaanin sisään ja suljettu kauniisti lahja-paperi narulla.

Vaihtelu virkistää!


Ensinnä maalasin valkoiseksi!
No milläs muullakaan, kuin kalkkimaalilla.
Annoin kuivua muutaman tunnin oikein kunnolla.
 Kuivumisen jälkeen kiinnitin servetin decoupe tekniikalla.


Sanko sai uuden merkityksen ruususankona ja tykkään kovasti uudesta versiosta.


Sellainen postaus näin viikon alkuun!

Mitäs tykkäsit
Minä nimittäin tykkäsin ja paljon!

Huom: alkuperäinen idea ei ole sanko vaan aivan joku muu.